Tässä vaiheessa voin hengähtää ja todeta onnellisena, että Härmetsä on nyt löydetty. Kenraaliharjoitukset meni niin hyvin, että mulla meinas itku tulla ja teki mieli vain ylistyssanoja huudella. Vaikka harkat kesti puoli kymmeneen asti, jokainen jaksoi jollain ihmeellisellä energialla vetää tosi intensiivisen vedon. Enää en voi muuta kuin kiittää ja mennä torstaina ensi-iltaan ylpeänä istumaan yleisöön ja nauttimaan näyttelijöiden ja koko teatterin panostuksesta. Tulkaapa muutkin!
Härmetsässä on rento meininki.
Unikekoviiksiniekka.
Tää homma menee tunteisiin.
Sinnikkäät valomiehemme.
Näin kenraalipäivänä käsikirjoituksen ensimmäinen sivu lähti irti, joten sitä ei enää tarvita.
t. Matleena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti